Tutkimusartikkeli | Koronakriisi lisäsi EU-maiden yhteistyötä
Ketola, Johanna; Immonen, Waltteri & Vogt, Henri (2023): Syklinen eurooppalaistuminen, koronakriisi ja Suomi. Politiikka.
Artikkelissa tarkastellaan sitä, miten erilaiset mutta toisiinsa limittyneet toimintalogiikat ohjasivat Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden politiikkaa koronapandemian aikana.
Tutkimus perustuu suomalaisten ja eurooppalaisten virkahenkilöiden haastatteluihin (n=33). Tarkastelu ajoittuu pandemian ensimmäisen puolentoista vuoden ajanjaksolle. Aihetta lähestytään eurooppalaistumisen käsitteen kautta. Eurooppalaistuminen viittaa prosessiin, jonka seurauksena kansalliset poliittiset järjestelmät ja yhteiskunnalliset käytännöt alkavat muistuttaa toisiaan Euroopassa.
Artikkelissa tunnistetaan haastatteluaineiston perustella kolme eurooppalaistumisen logiikkaa – itsekkyys, matkiminen ja koordinaatio – jotka määrittivät Suomen suhdetta EU:hun ja eurooppalaisen politiikanteon periaatteisiin koronakriisin hoidossa. Koordinaatio ja itsekkyys muodostavat ääripäät ja matkiminen asettuu niiden väliin. Logiikat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan kytkeytyvät toisiinsa monin tavoin.
Tutkimuksesta ilmenee, että eri toimintalogiikat vaikuttivat koronapandemian alkuvaiheessa lähes samanaikaisesti ja toisiinsa liittyen muodostaen syklisen eurooppalaistumisen kehän. Kriisin alkuvaiheessa jäsenvaltiot toimivat merkittävässä määrin itsekkäästi, korkeintaan toisiaan matkien. Itsekkyys näkyi kriisin alkupuolella muun muassa kilpailuna suojavarusteista. Käytännönläheisyys, joustavuus EU:n sääntöjen soveltamisessa ja komission aktiivinen toiminta loivat edellytyksiä yhteistyölle ja koordinaatiolle. Komissiovetoisina toimina sovittiin esimerkiksi EU:n valtavasta tukipaketista (NextGenerationEU) ja yhteishankinnoista sekä parannettiin eri toimin EU-tason valmiutta vastata rajat ylittäviin terveysuhkiin. EU myös toimi keskeisenä alustana jäsenmaiden väliselle tiedonvaihdolle. Kriisitilanteen normalisoituminen lisäsi valmiutta yhteistyöhön ja koordinaatioon.
Tutkimus osoittaa, että poikkeusolot voivat paljastaa olennaisia asioita EU:n poliittisen yhteisön tiiviydestä sekä jäsenmaiden kyvystä yhteiseen eurooppalaiseen politiikkaan myös sellaisella politiikan sektorilla, joka on jäänyt integraation kovimman ytimen ulkopuolelle.
Suomen osalta aineisto osoittaa, että Suomi teki EU-politiikkaa kriisin alkuvaiheessa nimenomaan perinteisenä kansallisvaltio-Suomena. Taustalla vaikutti se, että Suomi on pyrkinyt jäsenyytensä alkuajoista lähtien säilyttämään mahdollisimman pitkälle kansallisen toimivallan terveyspolitiikassa. Koronakriisin edetessä suomalainen toimintakehikko kuitenkin laajeni joustavasti kuuntelemaan eurooppalaisia käytäntöjä. Vaikuttavamman EU-politiikan tueksi ja tuleviin kriiseihin varautumiseksi Suomen valtionhallinnossa pitäisi arvioida laajemminkin eurooppalaisia käytäntöjä, toimivaltarajoista riippumatta. Samalla tulisi kiinnittää huomiota EU-politiikan osaamisen tasoon sekä eurooppalaisen ajattelun ja toiminnan virtausten seuraamiseen nykyistä tarkemmin.
Kuva: Guillaume Périgois/Unsplash