Työpaja: useat teemat politisoituneet koronakriisin aikana ja sen jälkihoidossa
Eurooppalaiset yhteiskuntatieteilijät tapasivat 15.–16.6.2023 Helsingissä JuRen järjestämässä työpajassa. Erityisesti politiikan tutkimukseen keskittynyt työpaja tarkasteli sitä, mitkä teemat muodostuvat poliittisiksi koronakriisin aikana ja siitä toivuttaessa. Keskustelussa nousivat esiin muun muassa valtion roolin kasvu, työmarkkinakiistat sekä haasteet demokratialle, edustuksellisuudelle ja luottamukselle. Työpaja sisälsi yleisöluennon sekä useita tutkijaesityksiä, jotka perustuivat työvaiheessa oleviin tutkimusartikkeleihin.
Hätätilan ja toipumisen käsitteet politisoituivat pandemian yhteydessä
Työpajan yleisöluennon piti politiikan tutkimuksen professori Jonathan White (London School of Economics). White puhui otsikolla ”Recovery as emergency” kriiseistä ja niistä palautumisen politisoitumisesta. Luento rakentui eurooppalaista politiikkaa koskevalle hätätilakirjallisuudelle, jonka punaisena lankana on, että kriiseissä mahdollisuudet epädemokraattiselle hallinnalle lisääntyvät.
Vuonna 2019 julkaistussa teoksessaan Politics of Last Resort: Governing by Emergency in the European Union White kuvaa muun muassa Brexitin ja maahanmuuttokriisin yhteydessä käyttöön otettuja epätavanomaisia keinoja, jotka heijastavat pikemminkin toimeenpanovallan heikkoutta kuin sen vahvuutta. White varoittaa tuotannossaan siitä, että välttämättömyyttä korostava, teknokraattinen ja politiikan lopputuloksia painottava politiikka kääntyy itseään vastaan, sillä näitä piirteitä korostavat toimintatavat antavat myös populistisille liikkeille eväitä legitimoida epädemokraattiset politiikat.
Luennossaan White painotti heikkouden merkitystä hätätilamentaliteetin muodostumisessa. Tilanteista pyritään tekemään hätätiloja silloin, kun toimeenpanovalta epäilee omia kykyjään hallita sitä. Vaarana on toimivaltuuksien ylittäminen sekä edustuksellisen demokratian sivuuttaminen ja kiertäminen. Edustukselliselta demokratialta voi myös puuttua edellytykset toimia nopeita ratkaisuja edellyttävissä kriisissä. Whiten mukaan edustuksellisuuden vahvistaminen voikin tarjota mahdollisuuden vahvistaa hätätilahallinnan kansanvaltaisuutta – myös EU:ssa, mistä White on kirjoittanut tuoreimmassa artikkelissaan.
Vaikka erityyppisiä kriisejä ja niiden välisiä eroja ei luennossa käsitelty, White muistutti, että hänen kuvailemansa hätätilahallinnan ongelmat liittyvät konsensusta ilmentävien kriisien sijasta tilanteisiin, joissa ei vallitse yhteiskunnallista yksimielisyyttä kriisistä. Hätätilapolitiikan muodostumiseen ja kriiseistä palautumisen politisoitumiseen vaikuttaa pohjimmiltaan se, että ihmiset arvostavat vallitsevissa olosuhteissa eri asioita: joillekin tarjolla oleva ratkaisu on itse asiassa ongelma. Erilaisista arvotuksista syntyy kilpailevia yhteiskunnallisia kriisikehyksiä, joista käydään kamppailua median välityksellä.
Koronakriisin lietsomat riidat kytevät yhteiskunnassa
Yleisöluennon jälkeiset tutkijaesitykset nostivat esiin useampia konflikteja, joista muodostui koronakriisin myötä poliittisia keskustelunaiheita. Esimerkiksi terveydenhuoltoalan työolot nousivat kansainvälisen lakkoaallon myötä sekä kansalaisten sympatian että valtiokoneiston erityistoimien kohteiksi. Samoin korostuivat edistyksellisten ja traditionalistien näkemyserot, alueelliset erot koronatoimien hyväksynnässä, hallinnon sisäiset näkemyserot pandemiahoidosta, koronan myötä syntyneet epäluottamuksen muodot suhteessa mediaan ja hallintoon sekä raja-alueiden asukkaiden vaikeudet koronarajoitusten noudattamisessa.
Daniel Küblerin (Universität Zürich) tutkimuksen mukaan pandemiahoito on lisännyt Sveitsissä keskushallinnon ja eri alueiden välisiä jännitteitä. Dag Wollebaek (Institutt for samfunnsforskning) esitti omassa puheenvuorossaan, että suhtautuminen pandemian hoitoon heijastelee kansalaisten sosiokulttuurisia eroja.
Odotus valtion roolin kasvusta nousi esiin useampaan otteeseen työpajan keskusteluissa. Andreas Nölken (Goethe-Universität Frankfurt) mukaan pandemian aikana ja sen jälkeen hallitukset ovat ottaneet aikaisempaa suuremman roolin muun muassa yritysten tukemisessa. Avoimeksi kuitenkin jää, millaisen roolin valtio kriisinhoidossaan ottaa suhteessa esimerkiksi oikeudenmukaiseen toipumiseen.
Pandemian hoito on myös vaikuttanut EU:n ja jäsenvaltioiden suhteeseen. Stella Ladi (Queen Mary University of London) katsoi, että pandemian hoitamiseksi käyttöönotetut toimet, kuten toipumisrahastojen hyödyntäminen ovat vahvistaneet EU:n integraatiota ja lisänneet jäsenmaiden eurooppalaistumista.
Toisaalta työpajassa kävi selväksi, että pandemiaa seurannut Ukrainan sota on muuttanut merkittävällä tavalla vallitsevaa toimintaympäristöä. Esimerkiksi Jörgen Sparf ja Evangelia Petridou (Mittuniversitetet) esittivät Ruotsin pandemianhoitoa arvioivassa esityksessään, että huoli Ukrainasta sodan laajenemisesta ja Ruotsin puolustuskyvystä hallitsee tällä hetkellä julkista keskustelua pandemiasta palautumisen sijaan.
Kuten aiempinakin kriisiaikoina, koronapandemia synnytti tai kärjisti lukuisia poliittisia konflikteja sekä niiden säätelyn muotoja. Näistä on muodostumassa uusi normaali, joka on kytkeytymässä sittemmin alkaneisiin uusin kriisikehityksiin. Koronan ja sen jälkiseurausten politologinen tutkimus on siis liikkuva maali, jonka ajankohtaisuus ei päättynyt pandemian akuutin vaiheen mukana.
Yleisöluennon tallenne oli saatavilla 5.7.2023 saakka.
Teksti: Johanna Ketola, Mikko Värttö ja Sami Torssonen
Kuvat: Mari Taskinen