Paneelikeskustelu Eurooppa-foorumissa: kriisit ovat korostaneet rajojen merkitystä Euroopassa

Kriisit ja EU-maiden rajapolitiikka puhuttivat Eurooppa-foorumin tiedepäivän paneelikeskustelussa. Tutkijoiden mukaan viimeaikaiset kriisit kertovat rajojen paluusta Eurooppaan.

JuRe osallistui Turun Eurooppa-foorumin tiedepäivään järjestämällä Turun yliopiston ja Åbo Akademin kanssa paneelikeskustelun aiheesta ”Rajallinen rajaton Eurooppa”. Keskustelussa olivat mukana Hanna Tuominen Helsingin yliopistosta, Teemu Rantanen Turun yliopistosta, Saila Heinikoski Ulkopoliittisesta instituutista ja Markku Suksi Åbo Akademista. Keskustelua veti Henri Vogt Turun yliopistosta.

Rajakysymykset ovat nousseet eurooppalaisen politiikan keskiöön erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin, brexitin, koronapandemian sekä nyt Ukrainan sodan seurauksena. Paneelissa keskusteltiin siitä, miten jäsenvaltiot ovat reagoineet kriiseihin rajojaan sulkemalla ja mitä tämä kertoo eurooppalaisista arvoista ja integraation tulevaisuudesta.

 

EU-maat toteuttivat korona-aikana erilaista rajapolitiikkaa

Keskustelu keskittyi erityisesti koronakriisiin, jossa valtiot käyttivät rajakontrollia aiempaa herkemmin ja laajemmin. Valtiot myös luopuivat rajakontrollista muita koronarajoituksia hitaammin.

Koronakriisin alkuvaihetta leimasivat jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ja EU-koordinaation puute rajakysymyksissä. Useimmat jäsenvaltiot tekivät oma-aloitteisesti EU:n sisäisiä ja ulkoisia rajaliikenteen rajoituksia. Jäsenmaat käyttivät eri aikoina eri keinoja, kuten karanteenia ja maahantulokieltoja, liikkuvuuden rajoittamiseen. Rajoitukset erosivat maiden välillä merkittävästi myös sen suhteen, mistä maista maahantuloa rajoitettiin. Tutkimuksellinen perustelu rajoituksille oli varsin vajavainen.

Koordinoimattoman alkuvaiheen jälkeen EU:lta saatiin useita ehdotuksia yhteisiksi toimiksi. EU-maat hyväksyivät lokakuussa 2020 EU:n neuvoston suosituksen yhteisestä lähestymistavasta EU:n sisäisiin matkustusrajoituksiin. Marraskuussa 2021 komissio antoi jo pitkälle mietityn ehdotuksen turvallisesta matkustamisesta EU:ssa ja tämän pohjalta neuvosto hyväksyi tarkistetun suosituksen vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi pandemian aikana. Samanaikaisesti EU on kehittänyt sääntelyään unioniin ulkopuolelta tulevien suhteen.

EU kannusti ehdotuksissaan jäsenmaita esimerkiksi purkamaan sisärajojen kontrollia ja ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia toimintamalleja, kuten EU:n rokotepassin. EU:n ulkorajoilla pyrittiin yhteiseen rajakontrolliin.

Vaikka EU:n yhteisiä koronatoimia voidaan pitää jonkinlaisena onnistumisena, jälkikäteen tehdyt raportit osoittavat, etteivät jäsenmaat noudattaneet suosituksia kovinkaan hyvin. Paneelissa katsottiin, että EU on halunnut toimillaan hillitä rajakontrollin käyttöä, mutta on samalla myöntynyt siihen, että kriisitilanteissa jäsenvaltiot tulevat käyttämään rajakontrollia. Rajatoimien erilaisuus on jäänyt valtavirraksi maiden välillä.

 

EU-maiden kansainvälisen liikkuvuuden rajoittamisen toimet Covid-19-aikana (tammikuu 2000 – kesäkuu 2022). Kuva aukeaa suuremmaksi sitä klikkaamalla. Kuva: Teemu Rantanen / Turun yliopisto.

 

Jäsenvaltioilla on rajakysymyksissä päällimmäinen päätäntävalta, mutta toimille haetaan usein jälkikäteistä oikeutusta EU:lta

Yksi keskeinen ristiriita EU:n rajakysymyksissä on, että rajojen hallintaa pidetään Schengen-alueesta huolimatta edelleen vahvasti jäsenvaltioiden suvereniteettiin kuuluvana asiana.  Jäsenvaltiot ovat kriisiaikana saaneet tehdä parhaaksi katsomiaan toimia, joihin on kuitenkin pyritty saamaan usein jonkinlainen jälkikäteinen oikeutus EU:lta.

Tämä näkyy esimerkiksi Schengenin säännöstön uudistamisessa. Nykyisen säännöstön mukaan Schengen-maiden välillä ei ole matkustusrajoituksia eikä rajatarkastuksia. Rajavalvonta voidaan ottaa käyttöön tilapäisesti enintään kuuden kuukauden ajaksi.

Säännöstöön ollaan nyt lisäämässä uusia sisärajavalvonnan perusteita, kuten kansanterveydelliset uhkat ja pandemia sekä kolmansien maiden kansalaisten liikkuminen EU:n sisällä, vaikka tosiasiassa jäsenmaat ovat käyttäneet näitä perusteita sisärajavalvonnan ylläpitämiseen jo pitkään. Esimerkiksi kuusi maata on pitänyt voimassa sisärajavalvontaa jo vuoden 2015 pakolaiskriisistä lähtien.

Näillä näkymin uuteen säännöstöön ollaan sisällyttämässä monia koronakriisin myöhemmässä vaiheessa sovellettuja EU-tason toimia. Näillä toimilla halutaan antaa jäsenmaille keinoja vastata valtiollisen turvallisuuden kysymyksinä nähtyihin uhkiin yhteistyössä. Samalla toimet kuitenkin lisäävät rajaorientoitunutta suhtautumista toisiin ja vieraisiin.

 

Merkittävää muutosta eurooppalaiseen rajapolitiikkaan ei nähtävissä

Viime vuosien kriisit olleet EU:lle ja sen jäsenvaltioille poliittisesti vaikeita arvokysymyksiä, joissa esimerkiksi vapaata liikkuvuutta, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta on jouduttu pohtimaan suhteessa toisiinsa. Vaikka rajojen avoimuus on ollut yksi integraation keskeisimmistä pilareista, kriisit ovat paljastaneet toisen todellisuuden, joka ei ole aina vastannut eurooppalaisten arvojen ideaalia.

Tutkijoiden mukaan viimeaikaiset kriisit kertovat rajojen paluusta Eurooppaan eikä välitöntä muutosta eurooppalaiseen rajapolitiikkaan ole odotettavissa. Euroopan tilanteeseen viitattiin paneelissa pehmeän rajallistamisen (soft-bordering) -lähestymistapana, jossa näennäisesti heikennetään sisärajavalvontaa, mutta samaan aikaan rajakontrollia lisätään poliisitoiminnan kautta ja ulkorajoja vahvistamalla.

Mahdolliset tulevat kriisit ja kansallisen mielipideilmaston muutokset, kuten vaalit tai vahvojen intressiryhmien aikaansaama liikehdintä, voivat vaikuttaa eurooppalaisen rajapolitiikan suuntaan. Koronapandemiaa ja hybridivaikuttamista pidettiin esimerkkeinä siitä, miten Euroopan tasolla ei ole kyetty riittävästi ennakoimaan rajaturvallisuuteen kytkeytyviä uhkia. Tuleviin uhkiin varautumisessa tutkijat pitivät tärkeänä aiemmista kriiseistä oppimista.

 

Katso Eurooppa-foorumin paneelikeskustelun tallenne. Keskustelu kestää 45 minuuttia.

Kuva 1 ja video: Eurooppa-foorumi
Kuva 2: Teemu Rantanen / Turun yliopisto